Ommeltuja laukkuja, kasseja, pussukoita, kässäveskoja

Nyt läsähtää läjä monen moisia laukkuja ja pussukoita. Minoon ommellu.

Heinäkuun alussa kaivelin ompelukoneen esille ja levittelin kirpparilöytöjä näkösälle jos niistä jotain laukkua vaikka kokeilis värkätä. Sain aikaseksi tämmösen "OE-laukun". Facebookin Ompeluelämää ryhmän tiedostoista sen kaavan ja ohjeen joskus vuosia sitten olen tulostellu, mutta nyt vasta toteutin.

Kässäpussi siitä nyt sitte tuli. Tällä hetkellä sisältää ikuisuusprojektin elikkäs villatakin. Veikkaan, ettei se valmistu tänä eikä enskää vuonna. Eipä siinä, joutusi kyllä isompaan kassiin senkin vaihtamaan jos se sattuis edistymään.

Tuli muuten tuosta laukusta pienempi ku mitä kaava ja ohje käski. Mulla ei tuo kangaspala ollu tarpeeksi iso siihen kassiin niin pienensin sitten vähän. Pyllylleenhän se oli mennä eikä suuaukkoa kovin isoa jälelle jääny. Täytyy joskus tehä uus, oikeilla mitoilla.

No koira peeveli se jälleen kerran teki tuhojaan. Eistoo rääpyö sontimassa käyä kun jo on työ purettu ja lankakerä sotkettu lattielle. Kiitos riittää jo. Eilen kaivelin taas ne kirppiskankaat esiin ja huristelin laukun. Ehkä nyt kerkiän käyä vessassa ennen kun on kassi ehitty purkaa. Voipihan se olla, että tuosta kassista katoaa nuo nauhat kun ovat nahkaa. Semmosta köyttä sattu käsiin ekana joten pistin sitä uhallaki.

Siellä näpöttää nyt kassin pohjalla sotkunen lankakerä ja tyttärelle sukan tekele viittä vaille valamiina.

Tälle kassille löytyy ohje Pink Penguinin sivuilta.

Tänään kävin kaivelemassa vaatehuoneesta tuliterän pussilakanan. Se on vuosia hyllyssä tököttäny pakkauksessaan joten ei sitä sitte vissiin tarvi. Niinpä näytin sille leikkuuvekotinta. Siitä oliki heleppo leikata osat kun sai samalla kertaa kaikki sen kummempia miettimättä. Pussilakanassa oli toinen puoli erivärinen joten se käypi vallan mainioisti vuorikankaaksi.

Pussukka oli nopea ja helppo hurauttaa. Jopa mulle.

Tämän kässäpussin ohje löytyy Tilkkureppu blogista.

Sitten huitasin vielä muovipussikassin samasta pussilakanasta. Heinäkuun alussa ompelin tuon toisen ja olen jo sitä sen verran muistanu kaupassa käyttää, että se on oikein hyvä. Ongelmana on nyt vaan, ettei ne kauppakassit koskaan siellä kaupassa ole mukana. Sitä kun ei niitä älyä aamulla töihin lähtiissä mukkaan ottaa ja kaupan kautta kotiin hurauttaa niin nepä on sitten aina kotona. 

Nämä kauppakassit on tehty muovipussin kaavalla. Ohjekki tälle on PamPaun blogissa.

No sitten, lopuksi viimenen työ. Tätä en ite tehny vaan eskarilaiseni.

Meinasin pökrätä kateudesta kun onhan tämä vaan ihana!

Rimpessa sai synttärilahjaksi siis mummulta kankaita joihin minen uskaltanu koskea vaikka mieli ois tehny. Iltapäivällä rimpessa tuli kyselemään, että voisko hän nyt kaivaa ne kankaat esille ja minähän lupasin kun konekki on sopivasti valmiudessa. 

Sen verran autoin, että leikkasin kankaat ja silittelin. Kohdistelin osia paikoilleen. Tyttö hoiti kaiken ompelemisen ite. Eka kertaa oikealla ompelukoneella. Ai että, on tainnu likka periä mummulta ompelijan lahjat.

Kassista tuli niiiiin hieno!! Mun nyssäkät näyttää tämän rinnalla tosi surkeilta ja apeilta.

Idea napattiin tytön lahjapaketissa olleesta Intona ompeluun -kirjasta. Kankaat valitsi tyttö tietenkin ite ja kahvat halusi laittaa toisen toisinpäin.

Mattoja

No nyt, nyt on ruotastu puista irti elämäni ekat matot jotka oon ihan itte kangaspuissa paukuttanu! Johan tuossa tovi meniki...
Kerroin vuosi sitten kangaspuista jotka sain ukkelilta semmonen pari vuotta sitten. Pikku ongelmien ja hyytymisien jälkeen nyt rääpäsin kesälomalla ekan n. 9 m loimen loppuun ja matot on nakeltu lattialle. Loimessa 15 säikeinen kalalanka. 194 lankaa eli noin 90 cm leveitä mattoja.

Eka matto oli harjottelu- ja opettelumatto. Ihan puhtaasti räsymatto. Koira saa pitää sen. Tämän teko kesti vuoden päivät kun homma hyyty välillä. Ei oikein puut olleet vireessä eikä jaksanu saikata sitten enempiä sen kanssa eikä äly riittäny pähkäilyyn, että mikä piuha siellä nyt on väärin jne. Viriö ei vaan auennu niinku oisin halunnu.

Homma ei sitten oikein napeksinu ja keskityin vain puikoilla kutomiseen.

Nyt sitten kun loma alko niin löin puut vireeseen ja homma alko sujua. Apua kävin kitisemässä taas naapurista joka on hästänny kangaspuijen kans enemmänki.

Matolle tuli pituutta 115 cm ja se sai riittää. Painoa 1,8 kg.

No sitten kutomaan jotain jossa ois vähän jotain ideaakin. Vähän... Minähän en hommaa ajatellu alkua pidemmälle joten enhän älynny ajatella kuinkahan mahtas kuteet riittää. Piti tulla keltaraidallinen matto kokonaan, mutta kuten näkyy niin ei tullu. Huomasin hyvinki pian, että no eihän tuo keltanen tule riittämään joten piti keskikohtaan ettiä jotain muuta. Löysin turkoosia palleron joten sitä siis maton keskikohtaan. Noh, jälleen kerran hokasin, että ei se riitä! Hemmetti, armoton metästys löytyskö lisää. Siinä pyöri lasten vaatteet jo käsissä, että lyönkö silipuksi. En sitten kumminkaa raskinu ehjiä vaatteita alkaa silppuamaan vaan löysin tyttären collaripöksyt jotka ihan varppina ei sille ennää sovi ja pikkusen löysin haaroista kulumaa joten nehän voi silputa! Ja kas raita sai täyden mittansa.

 

Silti keltanen ei riittäny kokonaiseen raitaan maton lopussa joten taas metästämään. Löysin tyynyliinan jossa oli likelle samaa keltasta ja silipuksi vaan, olihan se jo vanha, varmasti kohta hajoaa. Vähän tuli vihreetä sen tyynyliinan matkassa mukaan, mutta valmiista matosta huomasin sitten, etteipä haittaa kun maton toisessaki päässä oli vihreää mukana.

Tälle matolle tuli pituutta 160 cm. Painoa pari kiloa.

 

No sitten olin tuota edellistä paukuttaessani tilannu semmosen 24 kiloa trikookudetta into pinkeänä, että pitää saaha jotain kivaa. Niistä otin sitten pääväriksi sinapin. Raitoina keltasta, tummaa ja vaaleaa vihreää. Harmaa vaaleana kulkee koko maton pittuuelta paitsi pariin kohtaan vaihoin tummempaa harmaata. 

No tässäki oli vähällä olla jotain suunnitelmaa, mutta niin vain kävi, että paukutin vähän välillä mitä sattuu.

Kuteet oli tosi epätasalaatusta. Reunat mutkittelee ja aaltoilee. Ei siitä tullukkaa niin hyvä ku mitä puissa näytti. Samaa mieltä oli vissiin koirakin. Sisäsiistiksi luulemani penikka kyllästyi mattoon parissa päivässä ja yhen päivän aikana lähätti kolmet pisut matolle. 

(Nuissa kuvissa väri näyttää kyllä ihan muulta ku sinapilta...)

No ei kait siinä ku matto pessuun ja sinne vaan vesisateeseen kuivumaan. Taisi olla ihan hyvä juttu kun näyttää, että sehän suoristu vähän. Ei oo laineita niin enää, reunat kuitenki mutkittelee yhä.

Maton pituus on paria senttiä vaille 3 metriä. Kudetta taisi mennä noin 4,5 kg.

Sitten vielä loppu loimeen jotain. Halusin kokkeilla ripsiä ja meinasin tehä koko maton sillä, mutta jo alku näytti niin löysälle, että purin pois. Paukuttelin sitten kahella sukkulalla kun aikasemmat on kaikki tehty kolmella ja kun lopettelin eka raitaa niin päähän päläkähti taas, että no haluan mää sittenki sitä ripsiä sekaan... Raidat sitte loppuu aina ripsiraitaan. Äkikseltään vois kuvitella, että se ripsiraita ois pitäny laittaa noijen raitojen keskelle, mutta kun en ajattele ni nyt meni näin. Mutta ei tuo minusta niin huono idea ole.

 

 Mulla piti moneen kertaan rassata nuita reunoja, että mitenkähän ne pittää oikein tehä kunnes en jaksanu ennää. Niistä tuli nyt sitte tommoset, toinen reuna erilainen. Van se luottaa.

Tätä paukutin niin pitkästi, että joku loppuu. Ekana loppu vihreä ja matolle jäi pituudeksi 147 cm. Paino 2,5 kg.

Kyllä ne minusta mattoja muistuttaa ja kaikki nakkelin lattialle. Jo vaen ne välttää! Uusi musta loimi oottelee jo puihin virittelyä jahka taas jaksan innostua ja keksin miten sen sinne virittäs. Mennäkkö samoilla sävelillä vai kokkeilisko jotain uutta.