tiistai 29. lokakuuta 2013

Sateenkaari raitaa ja pääkalloja

Kevään 2012 sukkaset. Vanhat kunnon pitsisukat. Sateenkaaren väreissä.

Ja tyttären varpaille myös kun lankaa jäi. Näiden pohjana oli Yhteishyvän vauvan villasukkien ohje. Vartta on vähän lyhyemmälti ja lapaosa suora, toisin kuin ohjeessa. 

Ja sitten kaivoin virkkuukoukun jostain kätköistä, värkkäsin langan pätkistä pallon jonka sisälle survoin sieltä sohvan nurkasta karkkipaperit. Laiskuus huipussaan ainakin roskien viennin suhteen...
Mutta tyttönen sai ratisevan pallon.


Pojankin jalka oli kasvanut ulos vanhoista villasukista reilu vuosi sitten joten jospa hänellekkin töppöset tekisi. Mielipidettä kysellessä toiveena oli vaaleanpunainen. Se oli ainakin täällä päin poikien lemppariväri siihen aikaan. 
Poika suunnitteli ja mamma toteutti parhaansa mukaan.  Malli on siis oma ja kuvat kaiveltu netistä.

Ystäväiseni ihastui näihin sen verran, että tilasi omiin jalkoihinsa myös pääkalloja.



Lapasia

Mies sai kiireen vilkkaa uudet lapaset viime talvena mökkireissulleen kun edellisistä ei ollut varmuutta missä luurasivat. Reissua edeltävänä päivänä vanhoja lapasia metsästettiin hetken aikaa ja päätin sitten sutkutella uudet lapaset miekkoselle mukaan. Värit hän sai valita ihan itse ja sitten lähätin takamukseni sohvan nurkkaan ja sain työn valmiiksi ennen lähtöä. Vanhatkin lapaset löytyivät sieltä mökiltä, aivan kuten mies muistelikin.

Lapasten puikottelu oli sitten niin mukavaa vaihtelua, että tuli tehtyä niitä sitten useammat. Parit peruslapaset seiskaveikasta ja Purosta meille tytöille pehmoiset tumppuset. 
Tyttären pieniin lapasiin lunttasin palmikkokuvion Neulojan suuresta silmukkakirjasta. Omiini sovelsin Suvikummun ohjetta.

Ja tässä on Ailit. Talvitakkiini sopivalla värityksellä. 

Rohkenisin arvailla, että näihin olen Novitan sivuilta ohjetta tiiraillut. Ensimmäinen huovutettu työni ja hyvin meni. Ja lankana Puro.




maanantai 28. lokakuuta 2013

Pumpumtorrakon suojapussiin tasku

Rakas mieheni alkoi juttelemaan mukavia josko tuunaisin asepussukkaa sen verran, että ompelisin taskun siihen. Olenhan "kätevä käsistäni" ja "tarpeeksi ammattilainen" hänen mielestään. Noh yritetään.
Vaikka ompelijan tytär olenkin niin tämä omppu on kyllä vierähtänyt melkoisen kauas siitä puusta. Omistan kyllä ompelukoneen, mutta taitoja hyvin vähän.

Tästä lähdetään liikkeelle ja tämän näköistä pussukkaa lähdetään sitten turmelemaan.

Materiaaliksi sai välttää pojan vanhat toppahousut. Mitäänhän ei kannata heittää pois, ei edes kuluneita, ratkenneita ja hajonneita housuja. Näistähän löytyi vielä suht ehjiä kohtia mistä saattoi palasia leikellä.

Vetoketjunkin löysin kätköistäni. Sekin on kulkenut mukana yli 10 vuotta. Löytyi jostain asunnosta edellisen asukkaan jäljiltä. Talteen vain, sitähän voi joskus tarvia. Ja tässähän se nyt on hyötykäytössä sekin.
Tässä on jo ompelukone surissut sen verran, että pussukan etu- ja takakappaleet olisivat valmiit. Etukappaleessa on housuista myös vanua mukana. Housujen reisitasku pääsee pussukan sisäpuolelle.

Kas näin. Tässä kohtaa vielä hymyilytti. Sehän ainakin muistuttaa pussukkaa taikka taskua. Jes!

Ja sisäpuolella se reisitasku oli asettunut paikoilleen. Sen pystyi avaamaan enkä ollut huristellut sen läppää sivusaumoihin kiinni. Wau, hyvä minä!


Huh, hiki valui ja hermo oli mennä eikä enää hymyilyttänyt yhtään kun sahrasin tuon taskun mokomaan pussukkaan kiinni. Jälkikään ei kestä lähempää tarkastelua van siinä se on ja saapi luvan luottaa!





keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Palmikoita ja pitsiä

Aika tarkalleen 2 vuotta sitten uskalsin kokeilla palmikkoa sukkiin. Yllätyin mahottomasti kun hoksasin sen olevankin ihan helppoa. Näitä siis lisää!
Malli löytyy Novitan sukkalehdestä, malli b ja lankana 7-veljestä. Puikot olivat 4  halot. Sen verran muunsin ohjetta, että tein ristiin vahvistetun kantapään.


Tästä löytyy samat sukat luonnonvalkoisena. Toisiin sukkiin on ohjetta vilkuiltu Hääräämöstä.


Näihin "vöhöreisiin villeihin" jälleen ohjetta löytyy Novitan sukkalehdestä, malli d. 
Nämä sukat ovat päätyneet jo roskikseen. En enää Villestä taida sukkia tehdä sillä pohja kului puhki alta aikayksikön. Yhtälailla on näilläkin sukilla supsutettu samoissa oloissa kuin muillakin sukilla, ehkä jopa vähemmän käytetytkin saattoivat olla. Olihan lanka kyllä ihanaisen pehmoista lutteroa, mutta ei ennää mun sukkiin tätä.

Myös nämä valitettavasti olin ehtinyt Villestä puikotella. Raskinkohan nyt pitää näitä? 
Ohjetta minulla näille ei ole. Mallikuvio on napattu jostain päin internetin ihmeellistä maailmaa jota olen sitten soveltanut kykyjeni mukaan. Kunpa vain muistaisin mistä. Saattoipa olla jostakin piposta, en muista. Näköjään olen myös sen paperilappusen, jolta malliruudukko löytyy, arkistoinut huolella itseltänikin piiloon kun sitäkään en löydä.

No sitten nämä raidallisesta 7-veikasta Olga-sukkien ohjetta himppusen muunnellen. Nilkkaresorin tein vain takapuolelle ja kuvio kulkee koko matkan etupuolella. Muistaakseni myös silmukoita oli vähemmän kuin ohjeessa.

Nämä matkasivat pukin kontiin pari vuotta sitten. Miesten sukat ruskeaa ja raita 7-veikkaa. Varressa alussa 1o, 1n joustinta pienen matkaa yksivärisellä langalla ja sitten langan vaihto raidalliseen ja 3o, 1n joustinneuletta vartta niin pitkästi kuin huvittaa. Myös lapaosan päällä jatkuu 3o, 1n.
Naisten töppöset on Novitan mallistoa. Pitsisukat Talvi 2010 lehdestä. Ja lankana jälleen 7-veljestä.

Kertut
Lankana 7-veljestä ja ohje löytyy Ullasta.


Legopää korviksia

Ystäväni esitti minulle pyynnön josko voisin väsätä hänelle Legopäistä korvikset. Hän antoi minulle pari päätä jotka ähräsin koruiksi.


Näistä tulikin kyselyjä ja moni muukin olisi halunnut samanlaiset. Minähän myin "eioota" kunnes mieheni ilmoitti tilanneensa minulle läjän päitä suoraan Legolta.

 

Päitä tipahtelikin postilaatikkoon muistaakseni parin viikon sisällä. Enpäs muista tarkkaa aikaa kauanko toimituksessa meni.


 

Siispä tuumasta toimeen...


 

...ja halukkaille päitä.

Ekat koruilut


Ensimmäiset tykö tarpeet hommattu ja tämmöisiä korviksia syntyi. Osat hopeoituja ja lasihelmiä. Ruskeissa korviksissa myös simpukankuorta. Nämä eivät jääneet omiin korviin killumaan vaan näille löytyi heti uudet omistajat.
Sittenpä vain lisää korviksia kasailemaan. Tässä vaiheessa oli toki tilattava jo lisää tavaraa mistä koota ja nälkähän kasvaa syödessä ja intoa riitti. Myös kyselyjä koruista tuli ja tilauksia ystäviltä.

Tämäkin kaulakoru kokeilu löysi tiensä ystäväni kaulaan. 

Vaijeriin kaulakoruja lasihelmistä.

Ja tässä ihka ensimmäinen avainkaulanauha. Tämäkin löysi tiensä maailmalle. Hirvittää vain, mahtaakohan kestää kovin kauan kasassa. Vielä ei ole korjattavaksi tullut, mutta eiköhän sekin aika koittane.

Siispä vain koruhommelit jatkuu, yrityksen ja erehdyksen kautta oppimalla.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Silmukkamerkkejä

Tästä alkoi höperyyteni koruihin. Ensimmäiset silmukkamerkkini.

Ystäväni Himokutoja sai myös omansa.
 Myöhemmin näistä villiintyneenä aloin hankkia korutarpeita muualtakin kuin Tiimarista viime kesänä. Luomisen tuska on kova kun mielikuvitus on rajallista, eikä taidotkaan ole kaksiset. Eikä tietenkää ole juuri sellaisia helmiä ja materiaaleja mitä pitäisi.

Ensimmäisiä töitä

Tästäköhän alkoi innostukseni jokunen vuosi sitten. Eihän sitä niin kauas enää muista. Perus villasukat raidallisesta 7-veikasta.
Hyvin pian neuloosin iskettyä sai äitini Kainuun kukkalapaset joululahjaksi. Voi tuota päättelyn määrää.... Ohjeen nappasin Suuri Käsityö lehdestä. Lankana 7-veikka.

Miehelle lapaset 7-veikasta ja itselle Kainuun kukkalapaset eri värityksellä.
Aikoinaan kudoin sukkia harvakseltaan. Yleensä syksyllä uudet sukat talveksi. Itselle ja vanhimmalle muksulle. Muutama vuosi sitten homma lähti kuitenkin käsistä ja sen jälkeen on tainnut aina olla jotain puikoilla.


Alku aina hankalaa...

Tästä se lähtee. Ensimmäinen kirjoitus. Lienee se vaikein.

Kauan olen pohtinut ja mietiskellyt, kehtaisko tuota kokeilla omaa blogia. Ja nyt lähden kokeilemaan, saanko tästä vain lisää harmaita hiuksia (tulisipahan ainakin uutta tukkaa kun edellinen tuntuukin tippuvan pienen vauvelin myötä) vai uutta mukavaa tekemistä. Toisaalta olisi ihan hauska saada omia töitä itselleen muistiin yhteen paikkaan.
Jälleen yksi hyvä syy jättää kotityöt tekemättä kun pitää päivittää vaikka blogia ;) Ehkäpä saisin joskus muokattua myös blogin ulkoasua enemmän itseni näköiseksi. Jännä nähdä.

Käsillä pitää olla aina jotain tekemistä, muuten syön kynsiä tekemisen puutteen vuoksi. Pari pikkuista muksua pitää kyllä kädet poissa käsitöistä aika huolella. Tuskastuttaa kun olisi niin paljon puikoteltavaa ja muuta näperreltävää, mutta kun ei tahdo ehtiä. Töitä kyllä on aloiteltuna yksi siellä ja toinen täällä ja lankoja täytyy hamstrata -kun on niin ihanan väristä tai siitä pitää tehdä jollekulle jotakin. Eipä niitä lankahyllyllä syntyneitä ideoita enää muista, mutta onhan se mukava mennä lankavarastoa purkamaan kun iskee idealla. Mutta tämähän on lähes jokaiselle puikottelijalle tuttua.

Aluksi voisi katsella vanhoja arkistoja, mitä on tullut tehtyä. Jatkossa hyvin tasaisen epätasaiseen tahtiin koitan saada aikaiseksi julkaista jotain.  Olisihan se hauska kun osaisi juttunsa kuvittaakkin kivasti, mutta valitettavasti ei tuo valokuvaus oikein luonnistu. Hyvä jos saan jonkin todistusaineiston napattua tekeleistä,  se on jo kova juttu se.